lauantai 19. heinäkuuta 2014

"Itseään ei voi koskaan rakastaa liikaa!"

Maarasen Maastaveto alkoi jo tammikuussa -14 omalla maastavedollani. Olin kyllästynyt läskeihini ja huonoon kuntooni. Jopa koirani jaksoi lenkkeillä paremmin kuin minä; ajattelin ettei näin voi jatkua. Mieleni oli matalalla usein. Olin masentunut, turhautunut. 
Tässä vanhoja kuviani ennen liikunnan aloittamista
Se, että minulla on tekonivel vasemmassa polvessa ja kierukka revennyt oikeasta polvesta ei oikeuttanut minua siihen, että jäisin makaamaan ja syömään kipulääkkeitä. Kipulääkkeitä tarvitsen edelleen, mutta se ei enää ole elämäni pääasia.  Minun täytyi saada elää ja nauttia liikunnasta!  Olin ollut hyvässä kunnossa nuoruusvuosinani ja "herätys" ei tule koskaan liian myöhään kohottaa itseään kohti parempaa. Henkisesti koen tämän matkani alun rikkautena... Itseään ei koskaan voi rakastaa liikaa! ;)

Tämä myös "silloin ennen" -kuva

Kaikki sujui mielestäni hyvin noin kuukauden ajan. Kävin salilla ahkerasti tarkoituksenani pudottaa painoa ja muuttaa ruokavaliotani niin, että elämäni alkaisi mennä parempaaan suuntaan. Salilla meni mielestäni kaikki hyvin. Olin aikaisemmin jo harrastanut "bodausta" ja koin että osaan kyllä. Muutos tuli mieleeni lähinnä sovituksessa ruokavalio/ sali. En onnistunut itsenäisesti ja järkevästi tätä toteuttamaan, joten turhauduin. 
Hain apua AL-Fitnessin Annilta, koska olin seurannut hänen personal trainer -sivujaan. Ajattelin, että siinä voisi Olla Ihminen, joka osaisi auttaa yhdistämään järkevästi asiani - suunnittelemaan pysyvän elämänmuutoksen juuri Minulle; tiukan salitreenin ja järkevän ruokavalion.
Otin yhteyttä Anniin ja sovimme tapaamisen 19. helmikuuta 2014. Tapasin tulevan valkkuni ja teimme suunnitelman yhdessä tarkoituksena saavuttaa fitnessvartalo. Ajattelin, että mennään nyt pitkän kaavan mukaan ilman rajoja ja kokeillaan, mihin minusta on; mihin pystyn?  Sopimuksen teimme aluksi puoleksi vuodeksi, koska hiljaa hyvä tulee ja tavoitteeni ovat korkealla.

Puuhastelen nykyään sekä koirien että lampaiden parissa

Nyt aikaa on kulunut lähes puoli vuotta. Olen pudottanut painoani paljon ja senttejä yli metrin! ;) Voin paremmin, syön terveellisesti ja Elämäni on balanssissa. <3 Kiitos Annin ja perheeni tsempin! Itsellenikin voin antaa ison Halin. <3 Uuden sopimuksen Annin kanssa teemme seuraavasta puolesta vuodesta myös. ;) En halua vielä jatkaa tätä hienoa matkaa yksin, sillä tsemppari Valkku-Anni, tuo Iloa ja Valoa matkalleni. Hikeä ja pyyhkeitä unohtamatta.. ;)


Vuosien myötä tavoitteeeni tulevat näkymään Toivottavasti elämänmyönteisenä kasvuna eivätkä vain pelkkänä lihasmassana - joka sekin olisi Toivottavaa!
Blogin avausterveisin, Tarja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti